1.10 päättyy sitten kai tämä tauko ?

Eilen kävin piipahtamassa Toukolan puolella. Tullessani takaisinpäin, Kumpulaan, löysin erään talon portinpielestä nuo siemenet ja taimet. Kuinka kaunis ele jakaa omistaan. Tämän talon portilla oli myös kulhollinen kriikunoita. Omistaja täydentää kulhoa usein. Kuljen siitä tahallani ohi melkein päivittäin, kriikunat ovat niin makeita ja pehmeitä.

Meidän kulmilla on myös tapana laittaa ylimääräiset omput jakoon portille. Nyt niitä löytyy.

Tauolla tuli tuunattua myös yksi vanha tuoli. Tuoli on ollut minulla jo kahdeksan vuotta mutta se oli yleensä hylättynä makuuhuoneen nurkkaan. Se ei vaan sopinut minnekään. Tumma, ja sen verhoilukin oli aika kaamea. Maalasin tuolin munankuorenvalkoiseksi ja verhoilin uudestaan Cath Kidstonin ruusukuosisella kankaalla.

Ajatella, että olen sysännyt tätä hommaa koko ajan kauemmas ja lopulta ajattelin viedä tuolin verhoomoon koska en itse jaksa. Tartuttuani toimeen siinä ei lopulta montaa tuntia mennyt. Osaanhan minä nyt tämän ...

Tauko

Mun on pakko pitää hetki blogitaukoa koska tällä hetkellä en vain jaksa olla kiinnostunut bloggaamaan mitään ja mun jututkin pyörivät vain yhden ympärillä. Lueskelen kyllä muiden blogeja ahkerasti. En tiedä koska palailen.

Mutta taukoni aikana voitte mm. katsella Liviltä näitä mihin ainakin itse olen ihan koukussa:

"Livingetc sisustaa (Living etc.)

Englannin suosituin sisustuslehti nyt tv-ohjelmana. Living etc. -lehden ammattitaitoinen väki antaa vinkkejä puutarhanhoitoon ja sisustukseen, oli kyseessä moderni loft-asunto tai romanttinen maalaistalo." Sunnuntai aamuisin. "Style dept. sisustaa Style dept. sisustaa (Style Dept.) Ohjelmassa pääsemme vihdoin kurkistamaan, kuinka sisustuslehdistä tutut täydelliset kodit syntyvät. Suzanne Dimma loihtii upeita tiloja ja tarjoaa katsojalle hyödyllisiä sisustusvinkkejä." Ja tämä tulee arkiaamuisin.

Tekstit ja kuva lainattu Livin nettisivuilta.

Taas ihan vaan puuta heinää

Haalin näitä Peppi-kortteja Riimikosta kesällä kun luin jostain, että niiden tekeminen loppuu. En tiedä onko se totta, mutta muutaman vielä löysin näiden esillä olevien lisäksi. Pyörittelin niitä milloin missäkin pinoissa kunnes yks aamupäivä iskin ne tuohon keittiön ikkunasyvennykseen pikku näyttelyksi.

Löysin uuden ruokahimon. Paahdettu paahtoleipä, voimariinia ja itse tehtyä omenahilloa viime syksyltä (pakkasesta). Tajuttoman hyvää, taivaallista! Nyt on vaan niin, että lähtee viimenen paahtis paahtimeen. Kuten näette, mun on turha laittaa kuvaan jotain herkullista kun se jo solahtaa masuuni.

Tämä ihan siksi sallittakoon koska kävin eilen töissä piipahtamassa ja työkaveri sanoi minun laihtuneen. Jippii! Palkinnoksi siis.

Lotta on nukkunut ulkona jo oudon kauan. Olemme pistäneet merkille, että tyttö nukkuu sateessa tai sateisessa ilmassa ulkona paljon paremmin kuin normiolosuhteissa (mitä ne nyt ovatkaan). Otan tästä ihmeestä kaiken irti ja nostan jalat ylös tuon Stieg Larssonin kanssa. En ole vielä lukenut, kaikki kehuvat. Ja sitten vois katsella sen leffankin perään.

Pikkuinen jutun tynkä vaan

En oikein keksi mitään kirjoitettavaa. Olo on haikea ja kummallinen. Onko se tämä syksy vai mikä vetää matalaksi (tai ainakin yrittää!) ?

Kynttilöitä on ihana poltella näin syksyisin. Paljon niitä palaakin. Jatkuvasti saa kiikuttaa kotiin kaupasta. Pitäisi tehdä se joka syksyinen kynttilänhakureissu Ikeaan.

Tuolit ovat nyt valmiita. Tuollaisia niistä nyt tuli.

Pitää varmaankin ottaa vielä yksi kuva tuoleista pöydän kanssa jossain tässä. Valo katosi kun kuvasin, yht'äkkiä alkoi sataa ulkona. En sitten enää jaksanut innostua.

Mies on poissa nyt viikonloppuna ja meininki täällä kotona on rauhaisaa; Vernerikin on ystävänsä luona ja tänään oli myös koulupäivä (vaikka on lauantai). Ihan saadaan olla keskenämme Lotan kanssa.

... Ja nyt tuo nukkuu.

Pitäisi askarrellakin tässä. Kutsukortteja jonkun nukkujan 1v.-synttäreille.

Muutaman viikon päästä. Näin se aika kiitää.

Ole kiltti!

Aamulla oli tahtojen taistelu, kun Verneri lähti kouluun. Poika ei olisi millään halunnut laittaa jalkaansa tavallisia lenkkareita vaan skeittikenkänsä. Tavalliset piti laittaa siksi, koska tänään on liikuntaa. Hirveä huuto ja melu, itku. Mä en halua! Halusi laittaa lenkkarit reppuun ja vaihtaa liikuntatunnilla. En usko, että olisi vaihtanut. Verneri lähti lenkkarit jalassa kouluun. Vaikka sanoi, että menee sukkasillaan sitten. Pidimme päämme. Sanoin, että noin iso poika ymmärtää, että liikuntatunnille pukeudutaan asianmukaisin varustein -verkkarit ja lenkkarit.

Sinne ei mennä skeittikengissä juoksemaan yleisurheilukentälle.

Joskus tuntuu, että tämä ei ole normaalia! Verneri on kolmasluokkalainen eikä mikään teini.

Vaatteet ovat hänelle hyvin tärkeitä. Ja se miltä hän näyttää.

Vaikka kuinka yritämme selittää, että sisin on tärkein. Sydän. Kaverit tykkäävät vaikka pukeutuisi ihan kuinka vaan. Ei ole maailmanloppu ellei joku huppari ole sen ja sen merkkinen.

Minusta on ihanaa, että naapuriperheen vuotta vanhempi poika voi mennä kumisaappaissa ulos leikkimään. MInä en ymmärrä miksei meidän poika voi mennä. Mitä on tapahtunut ??

Aamusta stressaantuneena kirjoitin tämän tekstin. Vaikka oli paljon mukavampikin mielessä. Kävin eilen vierailemassa ehkä kauneimmassa kodissa ja talossa mitä tiedän. Huokaus. Sanoinkin, että itku tulee. Niin ihanaa. Ihanaa Ihanaa Ihanaa. KIITOS KRISTA KUTSUSTASI! Salaa toivon, että saan tulla toistekin Villa Solbackaan. Käykää tekin kylässä. Tietty te ette saa omenapiirakkaa mutta voitte ainakin katsella kuvia ...

Klik!

Niin ja Kristan blogi on myös uusimman Maalaisunelman kuukauden blogi!

Otin kesällä kuvia makuuhuoneesta uudessa kukassaan. En ole näitä julkaissut koska nykyään en jaksa enkä pysty panostamaan kuviin juurikaan. Meillä on epämääräisiä kasoja joka puolella ja leluja ympäri huushollia. Kuvat on semmoisia räpsittyjä otoksia vaan.

Kunnes älysin, että vaikka nautin katsella kauniita koteja ja siistejä asetelmia lehdissä ja blogeissa, totuus on varmastikin lähempänä omaani. Ei kai kukaan asu jatkuvassa sisustuslehdessä?

Allekirjoitan tosin Anna-Leena Härkösen joskus kirjoittaman lauseen "kun pään sisällä on kaaos on paikkojen oltava aina tiptop" tms. Tämä on vapaa siteeraus, en muista millä tavoin sanasta sanaan hän sen kertoi. On lukemani mukaan himosiivooja.

Sen verran on minussakin himosiivoojaa, että joka ilta noukin lelut pois. Olen joskus vieraillut kodeissa joissa kirjaimellisesti pitää kahlata reittinsä eteenpäin. Ja se on minusta aika kaameaa.

Viikonloppuna me olimmekin vaan kotona. Ja minä tartuin maalipensseliin, lopultakin! Tuunasimme miehen kanssa nuo meidän uudet vanhat tuolit. Vanhan maalin poistaminen ja rapsuttelu oli aikaavievää.

Syys

Syksy on tuonut meille. Flunssan. Verneri eka nyt Lotta. Toinen kerta nyt syksyllä. Ei jaksaisi. Räkä valuu ja huuto kuuluu. Sitä rataa.

Saa passata ja palvella. Ei vaan jaksaisi. TAAS KIPEETÄ SAKKIA. Kuin keuhkoparantola olisi siirtynyt Käpylään, tänne meidän kolmioon. Yskimistä ei enää jaksaisi kuunnella. Kunnon räkimistä.

Syksy on tuonut metreittäin kontaktimuovia. Koulukirjojen päällystämisestä kontaktimuovilla voisi pitää jotkut SM-kilpailut niin täähän olisi treeniä vaan.

Sateet. Rattaiden sadesuojus on verrattavissa Rubikin kuutioon. Kuinka sen onnistuisi saamaan oikeinpäin rattaiden ylle aina ekakerralla tai edes toisella.

Läksyt ja niistä muistuttaminen.

Koulukuvaus.

Pyykkitelineet sisällä. En voi enää kuivattaa ulkona kuin satunnaisesti. Pyykkiä tulee yhä enemmän ja enemmän.

Rapavaatteiden hankinta Lotalle ja Vernerille liikkatunteja silmällä pitäen kunnon lenkkarit eikä mitään skeittipopoja. Semmoset millä ihan oikeasti voi liikkatunnilla olla.

Vanhempainilta koululla. Tsiipadaapaa vanhempien kesken. Luimistelua. Tsekataan meiniki uudessa koulussa.

Rappukäytävien maalaus käynnissä. Karsea maalin kitka tulvii sisälle saakka. Suojapaperit pitkin portaita. Hienohan tästä tulee mutta loppuis jo. Meidän raput entisöidään samoihin sfääreihin kuin vuonna 1952 kun talo rakennettiin.

Suomen Diili. Just huomasin vanhan työkaverini olevan mukana! Siis ihan pakko katsoa.

Ja siivous. Se ei vaan ikinä lopu. Sain kylppärin kuurattua viikonloppuna ja olen ihan onnesta soikeana. Niin puhdasta ja kaakelinsaumat lattiassa taas VALKOISET eikä keltaisetruskeat. Ihanaa. Ihana tuoksu. Puhdas.

Kuva: Sköna Hem

Tuolit

Lupasin laittaa kuvia huutiksesta huutamistani kolmesta samanlaisesta vanhasta puutuolista. Vankkoja ovat ja kauniita. Pitäisi vaan alkaa hommiin. Vanha maali valitettavasti rapistuu pois aika raisusti, joten näin niitä ei voi jättää. Tuo keväällä meille haalimani valkoinen tuoli on suosikkini ja siksi päädyn vetämään näihin uusiin tulokkaisiin valkoisen pinnan. Vaikka tuo vihreä on itseasiassa aika hauska (luulen, että valkeana sopivat paremmin tumman pöydän kanssa)! Sain tuolit halvalla, joten ei muuta kun rikoin sen "älä osta mitään elokuun".

Ja tämän jälkeenhän se koko aate meni minulla ihan mäkeen.

Nyt on uusi yritys tässä syyskuussa.

Huutis on kyllä ihan ehdoton vanhan tavaran hankkimispaikkani. Olen löytänyt sieltä vaikka mitä. Ja ihan kohtuu hinnalla. Aikaahan se vaatii, että jaksaa kahlata. Tuoleja huutaessa on itsellä ainakin tärkeää kysyä myyjältä istuinkorkeus ellei ole sitä ilmoittanut. Jotkut tuolit kun ovat aika matalia. Varsinkin talonpoikaisissa niitä esiintyy (ihmiset olivat kai pienempiä silloin, hih) paljon. Jotta saisi jonkin sortin kokonaisuuden haluan, että jengi istuu ruokaillessa samalla tasolla. Kuvat ovat aika huonoja, en jaksanut nyt mitään sen kummempaa alkaa kikkailemaan.

***

Kun en saa unta, sisustan taloja. Niitä mitä ollaan käyty katsomassa. Menen ovesta sisään ja mietin, mitä laitan minnekin. Miten remontoidaan. Minkälaiset tapetit, kaapit, lattian värit ... mitä muuttaisin toisin. Minusta paljon parempi ja mielekkäämpi tapa saada unta, kuin että laskisi lampaita. Eihän lampaissakaan toki mitään vikaa ole.

Mies aina kysyykin: "joko olet sisustanut sen talon?"

Eilen nukkumaan käydessä olin taas täysillä sisustushommissa puoli kahteen saakka. Voi minua.

Haukotus.