Viikonloppujuttuja



Aivan ihana tapetti tuossa ylemmässä kuvassa. Kuva on Lantilivistä, mutta sattuuko joku tietämään mikä tapetti tuo on?




Voi HIISI mikä viikonloppu. Semmonen sekava. Perjantai oli ihana. Illalla menimme pyörillä Kauppatorille miehen kanssa ja hyppäsimme Suomenlinnan lauttaan. Tenaljissa oli Jazz, Kiiskinen ja Chet Baker.
Yömyöhään kävimme vielä syömässä, punaviiniä, kanasalaattia. Muutama savukiehkura ilmaan. Loppukesän lämpö.
Mikäs siinä, kun lapset olivat yöhoidossa. Tunsin olevani vapaa kun viiletimme pyörillä Helsingin tummassa yössä.
Lopulta kotiin nukkumaan -aah, ei yhtään herätystä koko yönä.

Toissa viikonloppuna olimme muuten myös vapaalla. Meille oli vuokrattu mökki ja oli aivan mahtavaa nukkua kokonainen yö pitkään pitkään aikaan ilman herätyksiä. Ja niin myös kävi, puoli yhdeltä nukkumaan ja heräsin kellon soittoon kymmeneltä. Nukuin kuin tukki. Kaput. Krooh pyyh. Oli hyvät kemut ystävät järjestäneet ja kannatti käydä heitä tervehtimässä, vaikkakin jouduimme lentämään paikan päälle.

No joo, se miksi olo on sekava on siksi kun kävimme uudestaan katsomassa yhtä aivan mielettömän ihanaa taloa. Ihana ihana ihana. Hassua on se, että noin vuosi sitten olisimme varmasti halunneet lähteä tarjouskilpaan. Nyt miehen mukaan tilanne on mikä on ja työt ... hmmm. Niin nyt ei ilmeisesti sitten lähdetä tarjoamaan. Hp ja tarjouskin olisi liikaa just nyt. Samanhintaisia ollaan kyllä joskus katseltu. Ja onhan se parempi niinkin sitten ettei ihan kätösestä suuhun elä. Mutta kuitenkin. Itse kuin söisin vaikka pieniä kiviä jos vaan ...

UUUUUH. Olen ollut kiukkuinen kuin amppari. Niin mieskin. Molemmat tiuskittiin koko eilinen ilta. Pyydeltiin anteeksi molemmin puolin kunnes aamulla meinasin aloittaa taas. Olen niin tunne ihminen. Jos tulee paha mieli ja alkaa itkettämään, minun on vaikea sitä peittää tai yrittää esiintyä semmoisena, että kaikki olisi hyvin.

Nyt alkaa tuntua, että ei vaan voi mitään. Harmittaa mutta ei me voida. Vaikka tarjouslomake polttelee tuolla eteisen pöydällä.

Verneri on tulossa flunssaan. Eilen alkoi kurkkukipu ja tänään koimme kauhun hetkiä kun poika alkoi yht'äkkiä valittaa todella huonoa oloa ja oli aivan oudon oloinen tyyppi sängyllään. Juotin paljon mehua ja hoidin potilasta syöttämällä riisivanukasta lusikalla ja silittelemällä tukkaa. Hetken mietin, että nyt on pakko lähteä lääkäriin mutta tilanne raukesi ja poika "virkosi". On niin huono syömään muutenkin ja oli puolikuntoisena takapihalla potkimassa palloa. Ehkä se oli kehon varoitusmerkki, että lepäämään.
Mittasin kuumeen yhdeksältä kun meni unille. Ei onneksi kuumetta. Katsotaan aamulla miten on kouluun menon laita.



Kauniit kuvat Eva Lindhin ottamia ja ne olen poiminut täältä.



18 comments

  1. Ihana, ihana ilta teillä! Minäkin haluaisin pienet punaviinin makuiset tankojuoppoilut lämpimässä loppukesän illassa ja savukiehkurat ilmoille salaa porttikongin suojissa..

    Ja tuota tapettiakin haluan!

    Ja sen talonkin sinulle soisin... :(

    ReplyDelete
  2. Tapetista..Helppo homma! Muistin nähneeni kuvan tapetista jostain aikaisemminkin. Hämärä mielikuva siitä olisiko ollut Skönä Hem -lehdessä ja siellähän se. http://www.skonahem.com/inredning/golv-vaggar/kreativa-vaggar/

    (toivottavasti linkki toimii). Tapetti siis Colefax & Fowler/Cadoro. Firmalla on nettisivutkin, tosin aika huonot. Tapetin hinta 800 kr / rulla

    ReplyDelete
  3. nanna
    Juuri tuota se olikin ja sitä just tarvitsinkin :D heh.

    Ano
    Suuret kiitokset ja olikohan sitten niin, että kuvakin on Sköna Hemistä? En enää muista kun kuvan tuolta netistä poimin. Ko. kuvaajan sivuiltahan se selviää jos joku haluaa sen vielä oikoa.
    KIITOS! Tuo tapetti on aika upea.

    ReplyDelete
  4. Voi ei.... : (

    Joku viisas (?) on joskus sanonut, että parhaat hankinnat on olleet niitä, joihin ei sillä hetkellä olisi ollut varaa.... mutta tottahan se on, että liian tiukoille ei taloutta kannata vetää.
    Jossain talo-ohjelmassa joku vanhojen talojen konkari sanoi, että talon ostamisessa kannattaa luottaa tunteeseen enemmän kuin järkeen...

    Sori, ei ole tarkoitus kääntää veistä haavassa!

    Toivottavasti lapsi voi jo paremmin!

    Minna

    ReplyDelete
  5. Minna
    Voi ei ! ! ! ! !
    :)

    ps. kyllä tuo kuva on Lantlivistä.

    ReplyDelete
  6. Ainahan voi jossitella raha-asioissa ja muissakin..
    pelätä ja pähkäillä,kuinka sitä selviää-elämästä ylipäätään...
    Varautua pahanpäivän varalle ja säästää sukanvarteen,olla varpasillaan alvariinsa kaikessa,mutta...
    Miten paljon jää kokematta,tuntematta,elämättä,jos aina elää varman päälle,viisauteen tarttuen,jossitteluun juurtuen!?

    Minä tartun Minnan sanoihin ja rohkaisen teitä kuitenkin tarjouslomakkeen täyttöön!!

    Jos se on teille tarkoitettu se talo,niin asiat lutviutuvat ja menevät teille suotuisella tavalla.
    Välillä on otettava riskejä ja lähdettävä lentoon..
    (Usein)ne siivet kannattelevatkin ja jokaisella siiven iskulla olet vapaampi.
    Pelko on ikävä kumppani..
    Jossittelu on epämiellyttävä jarru.
    Jaarittelu on loppujen lopuksi todella kuluttavaa.
    Rohkeutta tarjouslomakkeen täyttöön!!!
    Varman päälle eläminen on puolella teholla elämistä!!!
    Riskejä on toisinaan otettava ja usein talokaupat sitä ovat...
    mutta voihan sitä elää turvallisesti vuokrallakin...
    Toivoen,että joskus on rohkeutta....ottaa askelia!!!
    Ehkä nyt on sen aika!!!!=O)

    ReplyDelete
  7. Minäkin taidan nyt pienellä äänellä piipittää täältä.. että laittakaa tarjous vaan! Olet niin paljon haikaillut täällä sen oman talon perään, kokeilkaa onneanne..

    (helppohan mun on sanoa kun itse olemme nyt vuokralla, mutta kyllä minäkin haikailen koko ajan oman perään, jonkun vanhan ihanan, ei ehkä talon mutta asunnon kuitenkin..)

    ReplyDelete
  8. Hei,
    raha-asioissa kannattaa yleensä kuunnella tarkemmin sitä järjen kuin tunteen ääntä. Vaikka nyt ehkä tuntuu, että on valmis suömään vaikka pieniä kiviä, jos saa sen talon, voi kyseinen ruokavalio oikeasti alkaa nyppimään aika äkkiä... Ja yleensä se rahantarve vain kasvaa, kun taloa pitäis rempata ja laittaa ja lapsetkin kasvaessaan kustantavat enemmän ja enemmän...
    Toki haaveita pitää olla, mutta tähän johtopäätökseen olen tullut kaverin kantapään kautta (aina ei tarvitse itseä rääkätä).
    Hyvää päivänjatkoa!

    ReplyDelete
  9. Ihanaa, että on olemassa myös näitä samaisia tunteellisia haihattelijoita kuin allekirjoittanut ja myös sekä järkeviä kuten allekirjoittaneen mies, heh.

    Ihan pikkuisia kiviä en suostuisikaan syömään kun vaan siihen saakka kunnes jossain vaiheessa pääsen takaisin töihin. Potuttaa tämä miehen varassa ja kodinhoidontuella oleskelu ;)
    Työpaikka mua kuitenkin ilmeisesti yhä odottaa taantumasta huolimatta (???!) Heh.
    Iso ei oo meikäläisen palkkapussi mutta on se nyt huomattavasti isompi kun kodinhoidontuki vai mikä tää nyt on millä itse olesken.
    Asiat ovat isoja, huokaus huokaus HUOKAUS.

    Tokihan me laskemme näissä talo-asioissa aina kuvioihin muuttuvat elämäntilanteet sekä mahdolliset remontit. Tässä kohteessa ei tarvitsisi tehdä suuria remontteja lainkaan. Kantaa vain kamat sisään ja vaihtaa ehkä tapetteja :D :D

    Uuh, nyt kutsuu tuolta toinen järjen ääni eli Lotta! Palataan!

    ReplyDelete
  10. Ihanalta teidän ilta kuulosti!!! Savukiehkurat ja kaikki!!! Ja toivottavasti kummipoitsu voi jo paremmin ♥ Soitellaan lähipäivinä!

    ReplyDelete
  11. No onpas teillä ollut mukava ilta:) Kyllä tuollainen piristää kummasti, varsinkin ne unet! Mulle on kyllä tässä vuosien mittaan kehkeytynyt sellainen ikävä tapa, että vaikka kukaan lapsista ei heräisi yöllä niin minä herään. Tylsää.

    Tuo talo-juttu kuullostaa hankalalta... Inhottavaahan se olisi elää kädestä suuhun. Tietenkin ihan tiukan paikan tullen voisi maksaa pelkkiä korkoja. Vaikka sen aikaa kun olet sillä kitkutusrahalla kotona.

    ReplyDelete
  12. Voi, ei meillä nyt niin tiukkaa kai tulisi että pelkät korot :)
    Lähinnä nyt kun olemme jo vuosia eläneet aika vallatonta eloa kun asuinkustannukset yms. ovat niin pienet. On matkusteltu, shoppailtu, syöty ulkona paljon jne. aika vapaasti.... että pelottas se lähinnä et kaikki menis taloon, bensaan ja ruokaan :D :D
    Heh.
    No mutta. Tuskin me ollaan nyt mihinkään tästä ihan heti ...

    ReplyDelete
  13. Minä muuten näytän huushollatessa aina samalta kuin kuvien lyylit. Aina on Noanoaa päästä varpaisiin, tupsuttelen sit vaan höyhenhuiskulla.

    Seitkytluvulla vanhemmat olisivat varmaan jättäneet Lotan isoveljen hoiviin ja lähteneet litkimään punkkua :)

    ReplyDelete
  14. Minna vielä jatkaa: meillä muuten omakotitalossa on paljon pienemmät asumiskustannukset kuin ikinä missään asunto-osakeyhtiöasunnossa. Itse pystyy aika lailla vaikuttamaan kuluihin eikä mene mitään hallinnointikuluja tyyliin isännöitsijän palkkiot yms.

    Onko tuo taloihanuus omakotitalo vai paritalo? Ja muuten, mitä isompi asuntolaina, sen suuremmat korkovähennykset verotuksessa : )

    ReplyDelete
  15. Kaikella on puolensa. Minä tunnustan aina välillä kaipaavani huoletonta kerrostaloasumista! Ja ennen kaikkea asumista "ihmisten ilmoilla". Ja sitä, kuinka voisin soittaa huoltomiehelle!

    Meillä ainakin asumiskulut on aika suuret jo ihan talon lämmittämisestä, kiinteistöveroista, vakuutuksista, jätemaksuista ja kaikesta "yllättävästä", johon pitää varautua. Omien kaivojen vuoksi vesimaksu meiltä puuttuu. Teidän kulmilla tosin varmasti on kaukolämpö, joka säästää lämmityskuluissa.

    Kun voisi kevään, kesän ja alku syksyn asua täällä ja loput vuodesta vaikka siinä Johanneksen kirkon kupeessa.. :) Ja jouluna ehkä piipahtaa täällä kinkulla!

    ReplyDelete
  16. minna
    Paritalo ompi kyseessä. Mutta kiinteistömuotoinen. Eli ei As Oy. Asumiskustannukset olisi tosi edulliset , se on totta.

    nanna
    Joo, myyjällä oli eriteltynä kaikki mahdolliset verot ja maksut siinä ja ne on toki otettu huomioon meitin laskelmissa :)
    Minä niin ihastuin taloon, mutta edelleen ollaan pattitilanteessa. heh.

    ReplyDelete
  17. Kuulostaa niin ihanalta illalta!

    Voi vitsit, että minä toisinaan kaipaan niin Helsinkiin. Just viilettämään lämpimässä ja pimenevässä kesäillassa. Sitä tuli nimittäin joskus harrastettua paljonkin:) Mulla oli asuntokin varattuna, lintsin vastapäätä.

    Tehkää tarjous ja ostakaa se talo. Pakottakaa ne myymään sillä hinnalla mihin teillä on varaa. Minä tuun sitten teidän takapihalle juomaan punaviiniä ja puhaltelemaan kiehkuroita ilmaan. Aamulla löytyisinkin sitten varmaan pyörtyneenä kaikista kiehkuroista jostain omenapuun juurelta..ha haa!:)

    ReplyDelete
  18. Mai
    Jos unelmat voisivat toteutua olisit tervetullut puutarhatuoliini, omenapuun alle, ensi syksyn lämpöisinä öinä ...

    :)

    Toki!

    ReplyDelete