Puutalomasennus



Tiedättekö ne elokuvat joiden kohtauksissa juostaan ihmisjoukossa ja yritetään tavoittaa jotakin? Jotakin rakasta. Ensin näkee vilauksen, säntää juoksuun, tuolla! Saa kiinni punaisesta takinliepeestä,  mutta se repeää,  ja rakas ihminen kaikkoaa taas jonnekin kauas. Slummien miljönääri-elokuvassa sankarityttö jäi junasta. Hän niin yritti juosta ja saada kiinni rakkaansa kädestä, pienen pieni matka, muutama sentti, kurkottaa, kurkottaa, mutta ei ... ei saa otetta. Ja juna meni jo. Viedessään mukanaan rakkaansa. Sinne jäi tyttö, asemalaiturille seisomaan ja katsomaan junan ajovaloja. Sinne se meni.

Kirjoittelin aiemmin talosta jota kävimme katsomassa. Yhtenä aamuna katselin taas etuovesta asunnot. Ja huomasin, että tarjontaan on tullut puutalo ihan läheltä. Nyt on otettava heti yhteyttä välittäjään! Kirjoitin hänelle sähköpostin. Hän soitti ja sovin treffit talolle. Soitin miehen mukaan. Nooh, me kävimme katsomassa sitä lopulta kaksi kertaa. Mies kolme. Viimeisellä kerralla hänen mukanaan oli rakennusalan ammattilainen, joka totesi talon täysin terveeksi ja hyväkuntoiseksi. Arvioivat remonttikustannuksia. Kyseessä 1920-luvun alussa rakennettu puinen paritalo.

Meillä oli laina nyt valmiina. Pankin kanssa siis kaikki kunnossa. Paitsi yksi asia. Meidän pitäisi ensin myydä oma asuntomme. Nyt oli kiire! Nopeasti nopeasti. Kävelin viikonloppuna talon ohitse varmaan kolme kertaa. Pysähdyin kuikuilemaan.

Jo ensimmäinen kerta talolla, niin sanoin miehelle, että meidän on tehtävä tarjous. Muitakin katselijoita oli. Yritin tappaa niitä katseellani. Koti tuntui kivalta, kuvittelin jo minkälaisen siitä saisikaan. Minkälaiset tapetit, portaat pitäisi maalata, ikkunankarmit myös. Jalkojemme alla narisi harmaaksi maalattu vanha lautalattia, ihastelin ihania ruutuikkunoita, oli kaunis valkea kaakeliuuni, oma pieni piha jossa syreeneitä ... ja kaikenlisäksi täällä Käpylässä. Pienihän se olisi mutta yksi huone enemmän kuin meillä nyt. Ja oma sauna.

Tuli viikonloppu. Ei voinut tehdä mitään. Odottaa vain. Välittäjä kertoi, että talosta on tehty tarjous. Tunsin heti, että se meni nyt sitten. Mies ja välittäjä sanoivat, että älä luovuta.
Meidän asunnosta piti eilen aamulla tilata paperit isännöitsijältä, että päästään myymään. Välittäjällä oli kaksi nimeäkin jo valmiina, nimeä jotka etsivät meidän asuntomme kaltaista tältä alueelta.
Papereita ei tarvinnut tilata. Puutalon puolikas myytiin. Ja me melkein tavoitimme sen. Tuntuu, että se melkein oli jo meidän. Minulla oli ote jo hihasta mutta se lipesi pois. Oloni on surkea.

Tosi asia on se, että täällä pitää toimia niin hemletin nopeasti jos haluaa oman kodin puutalosta. Sellaisesta puutalosta,  johon olisi varaakin. Miten siihen pääsee käsiksi jos oma on myytävä ensin ? Mutta niin kai. Ettei jää kahden loukkuun. Me ei taaskaan ehditty junaan. 

Viimeksi juna meni tästä ohi kaksi vuotta sitten. Silloinkaan emme ehtineet siihen. Nyt taas odotellaan. Mieli on kuitenkin, vaikka ei kuulemma saisi, surkea. Itkettää. Jotenkin sitä jo tuudittautui ajatukseen, että pian pääsisi juomaan aamukahvit omille portaille. Avaamaan oven ulos. Kastelemaan kukkia. Ehkä se juurikin itkettää, että menetti taas unelmansa. Tai no, enhän minä sitä menettänyt. Unelma elää vielä, mutta kauemmas se taas meni.

Meidän piti laittaa Vernerin ja meidän makuuhuonetta näillä main uuteen uskoon. Verkun synttärit on kahden viikon päästä. Ja minua ei huvita laittaa yhtään mitään. Kyllä voin sanoa että minua harmittaa vaikka yritän olla, ettei niin olisi.

Nyt ei sitten huvita mikään. Minulla on puutalomasennus.

Kuva: www.decorativecountryliving.com

25 comments

  1. Voi eeeiiii!! Olen pahoillani. Välittäjätyyppi vaikuttaa kuitenkin inhimilliseltä tapaukselta, joten pidä kiinni siitä suhteesta. Vaali sitä, meilaile silloin tällöin, muistuta että olet niin ostamassa kuin myymässä edelleen. Joku kaunis päivä tämä välittäjätuttusi laittaa sulle meilin ja........!!
    hakke

    ReplyDelete
  2. No voi ei! Olipas lähellä. Minustakin kannattaa ilmoittaa välittäjille, että ottavat heti yhteyttä jos jotain teidän mieleistä puutaloa tulee myyntiin. Mutta oikeasti, voin kuvitella miltä tuntuu. Vähän on mieluisia taloja myytävänä...

    ReplyDelete
  3. Me olemme käyneet aina katsomassa jos lähiseudulla on joku puutalo vailla uutta omistajaa -Kumpula, Käpylä, Toukola. Joka kerta sama juttu, vaihdetaan yhteystiedot välittäjien kanssa, mutta koskaan kukaan ei soita tahi laita meliä, jos jotain tulee markkinoille. Ollaan ihmetelty tätä miehen kanssa ja tultu siihen tulokseen, ettei välittäjille raha kelpaa ???!!!

    ReplyDelete
  4. Kurjaa! Minä olen aina ajatellut vastaavissa tapauksissa, että se ei vaan ollut tarkoitettu meille, että vielä on löytymässä jotain vielä parempaa. Tätä on vaikea uskoa, mutta ainakin näin on meille käynyt joka kerta, viimeksi huvilan kanssa (tosin sitä seuraavaa piti odottaa kymmenen vuotta). Tsemppiä!

    ReplyDelete
  5. Voi voi. Ehkä myöhemmin löydätte vielä paremman ja tajuat, että kohtalolla on tarkoitukensa. Voisitteko laittaa omaa kämppää myyntiin siten, että luovutte esim 6 kk kuluttua? Siinä jäisi aikaa etsiä.

    ReplyDelete
  6. Miksette muuten etsi Pakilastakin? Siellä on ihania taloja ja kiva alue lapsille. Terv. Pakilassa kasvanut

    ReplyDelete
  7. Vekarus
    Täytyy uskoa että joku päivä ...

    matroskin
    6 kk ei taida riittää. Me ollaan odotettu kaksi vuotta edellisestä myytävästä puuparitalosta ... heh.
    Pakila on mulle ihan vieras alue ja poika käy tosiaan koulua tässä Käpylässä niin en usko että sinne.

    ReplyDelete
  8. Voi Niina! Kyllä sinä vielä joku päivä ehdit Puutalo-junaasi, siihen oikeaan. Ihan varmasti! Pakkohan Sinun on! :D

    Minä alan joka kerran lennellä vaaleanpunaisilla unelmasiivillä, kun näen sen Viola-mainoksen talon, puutarhan ja pihajuhlat...

    Älä masennu liiaksi. Surra saa, edes vähän, mutta teillä on kuitenkin jo nyt niin ihanan näköinen Koti.

    ReplyDelete
  9. Otan osaa - minullekin on käynyt noin, mutta murheet pois! - niin kuin Oliver 4 v sanoo. Todennäköisesti kuljet sen OIKEAN uuden kotinne ohi päivittäin / viikottain. Se on siellä odottamassa, kunhan aika on oikea.

    t. Taina

    ReplyDelete
  10. Voi, tuo on niin tuttu tunne! Paitsi meille kelpaisi se ihana vanha kerrostaloasuntokin tähän hätään! Teidän kotia täällä usein käynkin ihailemassa:) Justiinsa Käpylä/Toukola/Kumpula/Vallila alueesta haaveksitaan...ja ajatuksena, että joskus sitten myös se puutalo samoilta nurkilta. Mutta taitaa olla muutamalla muullakin samat haaveet ja ne muut on paljon nopsempia:(

    ReplyDelete
  11. Voi kurjuus! Se on vähän sama fiilis, kun haluaa löytää jonkun unelmiensa kodin, jossa tietää viihtyvänsä seuraavat sata (!) vuotta, mutta sellaista ei vaan tule vastaan vaan tulee vain sellaisia melko hyviä tai muuten hyvä, mutta -taloja! Se on niin väärin!!!

    Todellakin, peli on usein menetetty, jos talo ehtii yleiseen näyttöön. Siksi välittäjien pommitus on tärkeää että ehditte ensin. Mutta näinä aikoina noita taloja ei varmaan kovin paljon myyntiin tule ja varsinkaan teidän alueelta, joka on niin monen haaveissa.

    Ei voi muuta kuin toivottaa samaa kuin muutkin eli että parempaa on tulossa, usko pois. Sanaa vaan kiertämään alueella, tutuille ja tuntemattomille, että talo hakusessa. Jos se koiruli olisi vielä hankinnoissa, niin sen kanssahan voisi kylänraittia kierrellä ja kun koiran kanssa sosiaaliset suhteet satakertaistuvat, niin samalla voisi jutskailla koiraihmisten kanssa tiedossa olevista vapautuvista taloista... : )

    Onnea talon etsintään, kyllä se vähän ajan päästä helpottaa ja nyt saa kyllä vähän aikaa ollakin kiukkuinen ja surullinen!

    terkuin Minna, jolla ei myöskään vielä ole läheskään unelmataloa (ja joka ei edes tiedä tarkkaan millainen se olisi, olisiko keskustassa, lähiössä, järven rannalla tms. )

    ReplyDelete
  12. Voimia puutalomasennukseen...

    Kyllä se oikea sieltä löytyy ja kaikki menee niin kuin pitääkin...täytyy vain hetken taas hengähtää ja odottaa (mikä on kyllä varmasti harmittavaa..mutta), usko pois kyllä se vielä löytyy..

    Mi-Ma

    ReplyDelete
  13. Kiitti ihanista viesteistänne!

    Talosta ei vielä oltu järjestetty yhtään virallista näyttöä. Se vaan ilmestyi nettiin ja katosi.

    Minna
    Koiruli on yhä haaveissa, se on ehkä helpoin toteutettavissa oleva haave tällä erää. Mä kuljen rattaiden kanssa päivittäin ympäriinsä täällä pälyilemässä, heh.

    Kiinteistömaailmalla on yksi kohde Käpylässä, paritalo. Mutta hinta on liikaa ja kaikenlisäksi asunto on rempattu ihan liian ÖKYMEININGILLÄ mun mieleeni. Oon itse hieman enempi mummolatyylinen hissuttelija, semmonen että lattia saa narahtaa ja olla kulunut.

    ReplyDelete
  14. Pahoittelut! Tiedän miten tuollainen pettymys kirpaisee :(

    ReplyDelete
  15. No ihan takapuolesta!!

    Nyt toimintaan sitä uutta kohdetta odotellessa. Ensinnäkin, tsekkailkaapa lainatarjouksia muistakin pankeista, koska tuo oman-myyminen-ensin -pykälä kuulostaa vähän vanhanaikaselta. Selittäkää tilanne pankkiin, että etsitte vain tietynlaista ja muut eivät kiinnosta ja, että tarvitsette pelivaran toimia, jos niikseen tulee. Yleensä sitä myyntiaikaa omalle asunnolle saa jo vapautumisprosesseista, koska harvahan vapautuu heti.

    Varautukaa pankkineuvotteluun kysymällä myös realistisia keskimääräisiä myyntiaikoja alueeltanne välittäjiltä. Ne ei varmasti ole kauhean pitkät teidän alueella ja kuten meidän välittäjä joskus sanoi, toistaikseksi mikään ei ole koskaan jäänyt myymättä! Mutta jokainen välittäjä kertoo aina sen saman tarinan, että hänellä on "pari varmaa ostajaa" ihan vain saadakseen asuntonne juuri itselleen. :) Eli sen päälle ei kannata laskea!

    Kun se pankki löytyy, jolle teidän ehdot passaa, niin pitäkää lainatarjous koko ajan voimassa. Eli haette leikisti lainalupauksen jollekkin kohteelle ja uusitte sen aina, kun se umpeutuu. Jos haluaa jotain tiettyä, täytyy kyllä kikkailla.

    Se, että joku välittäjä vinkkaa myyntiin tulevasta kohteesta taitaa vaatia aika hyvää suhdetta, koska kyselijöitä riittää. Mutta koska nyt menitte jo noinkin pitkälle, jäitte varmasti ainakin tuon välittäjän mieleen. Välittäjät kuitenkin muistavat parhaiten ne "tosi ostajat" eikä vain "kiinnostuneita".

    Minä ainakin uskon, että jotain vielä parempaa on teille tulossa, mutta olkaa varautuneita siihen seuraavaan kertaan! Siellä on sata muutakin saalistajaa ja härski meininki!

    ReplyDelete
  16. nanna
    Kiitos vinkeistä!
    Minustakin tuo oman myyminen ensin tuntuu oudolta. Kuinka kukaan voi koskaan ostaa asuntoa jos se on noin? Sittenhän pitäs käytännössä asua vuokralla ja istua rahojensa päällä. Miehen mukaan myyminen ensin on se ainoa oikea tapa, samoin oli sanottu kuulemma pankista ... ????!
    Olen sitä mieltä, että meidän asunnolle löytyisi kyllä ostaja piankin.
    Yritin hätähuutoa muiden äänien sekaan, yritin sanoa, että pakko tehdä tarjous heti. Muttei kukaan uskonut mua taaskaan :/ :(
    Kun ei täällä jahkailemalla saa yhtään mitään muuta kuin pahan mielen.

    ReplyDelete
  17. Voi, surkeutta! Sinulle, jos kenelle toivoisin puutalo-onnen:)

    Mehän jouduimme tekemään niin, että myimme vanhan pois ennenkuin uutta taloa oli tiedossa/löytynyt. Tarkoitus oli mennä vuokralle talon etsimisajaksi ja iskeä kiinni heti, kun sopiva kohde löytyi. Meille ei ainakaan oma pankki antanut sellaista vaihtoehtoa, että uuden olisi voinut ostaa, kun vanha on vielä myymättä. Tulot olisivat pitäneet olla paljon, paljon suuremmat, kuin mitä meillä oli/on. Toisaalta emme olleet halukkaitakaan tähän vaihtoehtoon, sillä emmehän voineet yhtään tietää, miten kauan vanhan asunnon myymiseen menisi. Asuntokauppakin oli junnanut paikallaan jo hyvän tovin. Valtavan asuntolainan (kahdesta talosta) maksaminen vaikka vähäksikin aikaa ei houkutellut, jos uusi koti olisi löytynyt ennen vanhan myymistä. Me saimme kuitenkin oman asunnon myytyä alle kahdessa viikossa ja sovimme asunnon luovuttamisen 3 kuukauden päähän. Tällä välin uusi koti löytyi eikä vuokra-asuntoa siis tarvinnut välillä etsiä.

    Harmittelen täällä ihan tosissani sinun puolestasi. Mutta kyllä kaikki järjestyy. Tavalla tai toisella ja se puutalokin teidän kodiksenne vielä löytyy!

    ReplyDelete
  18. Juu kyllä se taitaa olla niin että halutuissa kohteissa aika on valttia, eli sikäli tilapäinen vuokralla asuminen antaisi teille aikavaltin, kuten muillekin joilla ei ole varaa kahteen kotiin yhtä aikaa, ja harvallapa meistä on..! Asuntokaupathan käyvät parhaimmillaan tunneissa - kuten esim meillä kun toi rivari hankittiin, vaikka näin jälkikäteen tarkasteltuna ois toki voinut tutkailla ja tarkastella tarkemmin ensin ;)
    No mutta siitä välittäjästä vielä; koita päästä ns frendiväleihin (!), varsinkin jos se on yhtään sun ikäinen / tyylinen ihminen, menkää sen kanssa vaikka bisselle tai jotain. Sisäpiirityypeillä on aina etulyöntiasema.
    hakke

    ReplyDelete
  19. Voi kun olen harmissani puolestasi! Itse yritän noissa tilanteissa ajatella, että noin sen kuuluukin mennä. Eli ehkä teillekin on "varattuna" jossakin vielä ihanampi talo! Eihän se juuri pettymyksen hetkellä lohduta, mutta toivottavasti jaksat pitää mielen korkealla, ja kohta uusi ihanuus tulee näköpiiriin.

    ReplyDelete
  20. Höh,oikein harmittaa puolestasi!Uskon kuitenkin,että löydätte vielä unelmien puutalon,vielä hienomman:)

    ReplyDelete
  21. Voi Niina, tiedän tunteen!
    Meillä oli huhtikuussa melkein oma talo, laina ja kaikki kunnossa, mutta sitten tuli ikävä takapakki ja emme saaneet sitä. Tuntui, etten voinut kunnolla hengittää, pala oli koko ajan kurkussa, olimme jo suunnitelleet kaiken ja irtisanoneet vuokra-asunnon ja...
    kaikki meni mönkään.
    Niin lähellä, mutta ei kuitenkaan.

    Joskus se oma koti tulee teille jostakin, ihan varmasti! Se on vaan vaikeaa, kun ei tiedä, että pitääkö odottaa vielä kaksi kuukautta vai kaksi vuotta...

    ReplyDelete
  22. Me etsittiin vuosia taloa Tampereen Käpylästä - samalla tavalla kiva paikka kuin Helsingin Käpylä. Välillä muutettiin jo muualle puutaloon, mutta hinku tälle alueelle kyti koko ajan. Taloja tuli harvakseltaan myyntiin, ja tiedettiin, että pakko tehdä tarjous ihan heti jos sopiva löytyy.

    Lopulta löydettiin oma koti täältä - ei täytä kaikkia vaatimuksia tietenkään, mutta aluekin vaikuttaa viihtyvyyteen tosi paljon!

    Kannattaa siis sitkeästi etsiä, kyllä se oikea vielä osuu kohdalle. Mutta tosiaan suosittelen toimimaan tosi nopsaan, täällä ainakin kaikki talot tuntuvat menevän heti ekalla epävirallisella näytöllä.

    Ei muuten meihinkään ottanut kukaan välittäjä yhteyttä, vaikka kuinka ilmoiteltiin kiinnostuksesta. :(

    ReplyDelete
  23. En ole minkään sortin asiantuntija mutta asunnonomistaja kuitenkin. Aika yleistä käsittääkseni on ehdollinen tarjous eli ehtona tarjoukseenne laitatte oman asunnon myynnin. Tarjous on voimassa jonkun aikaa ja on tietysti myyjästä kiinni haluaako hän moisen tarjouksen hyväksyä. Tässä kohdassa välittäjällä on iso rooli, hänen täytyy vakuuttaa asunnon myyjälle, että löytää kyllä pikaisesti teidän asunnolle ostajan, jolloin voitte tehdä lopulliset kaupat unelmatalostanne. Mutta näinä aikoina kun ihmiset haluavat asuntonsa ennen kaikkea myydä voi monikin olla valmis ehdolliseen tarjoukseen. Ja useimmilla on kiikarissa se omakin unelmatalonsa. Ehkä sitäkään ei voi ostaa ennen kuin vanha on myyty. Toivottavasti tästä selityksestä sai tolkkua.

    Me ostimme joitakin vuosia sitten talon, joka ei ollut ihan unelmatalo mutta ajan myötä teimme remontin ja kyllä tästä ihan unelma tuli. Monen monta vuotta haimme ja aika pieneltä alueelta. Kisaa tästäkin käytiin mutta tarjosimme suurempaa ns. varausmaksua (heti) ja loppusumman maksua kun omamme on myyty ja kaupat siitä tehty. Tämä toimi, toinen tarjoaja vielä selvitteli rahoitusta pankistaan....

    ReplyDelete
  24. Kiitos tosi paljon kannustavista sanoistanne!
    Anonyymille, kiitos näistä vinkeistä.

    ReplyDelete
  25. Voi hitto miten harmillista.Ei taida auttaa sanoa että tulee niitä uusia (vanhoja) taloja..Tuo ei ollu teitä varten,se odottaa teitä jossain narisevine lattioineen.

    ReplyDelete