Friday, January 23, 2015

Hulinaa




Hauskaa perjantaita koko blogiporukalle!
Yritän tehdä jotakin järkeviä postauksia teille valmiiksi viikonlopun aikana. Meillä toinen kaksosista sairastaa, joten mulla on hieman haastavat olosuhteet täällä kotona. Toinen kun on tosiaan sylimyyränä ja toinenkin tahtoisi syliin. Hei hulinaa! Palaillaan!

Sunday, January 18, 2015

Talvinen puutarhajuhla












Saimme valopilkun näihin vaihtelevan talven päiviin lauantaina, ystäväni Kristan synttärijuhla. Iloa ja valoa ja lopulta hämyisä ilta.
Puutarhajuhlat keskellä talvea. Mikä idea! Nuotion loimua katsellessa kaikki muu hetkeksi unohtui.

Wednesday, January 14, 2015

Raotan verhoa meidän kaksosarkeemme



Pitää miettiä bloggaanko vai siivoanko, bloggaanko vai ajelenko rehottavat säärikarvat vihdoinkin, bloggaanko vai käynkö suihkussa, bloggaanko vai maksanko laskuja netissä, bloggaanko ja vastaan sähköposteihin ja tekstareihin -joihin en ole ehtinyt vastata (sorry kamut!) ...  tällä kertaa bloggaan enkä siivoa vaatekaappia. Mulla on kahvikuppi tässä nenun edessä ja vauvat vetävät hirsiä ulkona. Omaa aikaa ja aikaa teille!

Ensinnäkin kaikki kaksosodottajat -tsemppiä! Mulle raskausaika ei ollut hirvittävän rankkaa, vaikka kesä oli superkuuma. Kävin melkein joka päivä uimassa Stadikalla ja se vilvoitti sekä mieltä että kehoa. Kuitenkin töistäni jouduin jäämään kuukautta ennen äitiyslomaa sairaslomalle. Olen päivätöissäni assarina yksityispankissa keskustassa ja työhöni kuuluu oikeastaan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Syy sairaslomaan oli se, että pääasiassa joudun olemaan jaloillani koko päivän ja toimittamaan kiireisiä asioita kaupungilla, kantamaan tavaroita ja sen sellaista enkä tätä olisi jaksanut tehdä ison painavan vatsan kanssa. Hissitön talo ja viideskin kerros ei olisi tehnyt hyvää mulle ja masuvauvoille kesäkuumalla. Eli jäin suoraan kesälomalta pois ja syyskuussa vauvat sitten syntyivät viikoilla 38+5. Sain aikaa lepäillä ja liikkua. Ja hyvä niin! Masuvauvat olivat pitkään mukana ja eivät syntyneet keskosina eivätkä tarvinneet happikaappeja, eikä muuta kaksosille yleistä (pelottelua).
Eli jos sinulla on mahdollista saada sairaslomaa - ota se vastaan. Tarvitset kaiken levon mitä on ja aikaa hoitaa itseäsi ... sillä kohta sitä aikaa ei todellakaan ole.

Niin kuin mulla nyt! Haaveilen siitä, että näyttäisin edes hitusen nätiltä tai ehtisin panostaa itseeni tässä arkipäivinä mutta en vaan ehdi. Dagens on neljän kuukauden aikana ollut melko sama setti every day eli mustat leggarit, villasukat, imetysliivit, pitkä toppi ja miehen villapaita. That's it! Ulos lähtiessä sutaisen pikkusen meikkiä ja hiukset ponnarille, mutta aina ei muista esimerkiksi laittaa toiseen silmään ripsaria, vaikka toiseen jo laittoikin. Pipo on kanssa aika hyvä huonon hiuspäivän (eli joka päivän) pelastus ulkona ihmisten ilmoilla liikkuessa.

Alkuaika oli ihanaa - mies isyyslomalla melkein kuukauden ja vauvat vaan nukkui ja söi. Sitten muutaman viikon tästä alkoi iltahuudot. Vinskillä oli selkeesti koliikki ja Alva komppasi sitä huutamalla myös. Hauikset tulessa me miehen kanssa kannettiin vauvoja viikko tolkulla ilta yhdeksästä puolille öin ja enemmänkin. 
Note to you - vauvat todellakin komppaa toisiaan huudossa. Jos toinen itkee niin toinenkin aloittaa itkun.

Päivät meillä menee jotenkin tähän suuntaan. Aamulla heräillään noin klo. 09:00-09:30. Näihin aikoihin mies on lähtenyt jo töihin, ja vienyt Lotan matkalla eskariin.
Esikoisella on tässä jaksossa paljon myöhäisiä aamuja, joten hän on juuri aamupalalla tai lähdössä kouluun. Vinsu heräilee alakerrassa vaunuissa ja me Alvan kanssa ylhäällä makuuhuoneessa. Vinsu (tai Alva) ja mies tulevat melkein joka aamuyö alakertaan. Tänään se tapahtui joskus viiden aikoihin aamusta. Harvassa ovat ne yöt, jolloin nukumme kaikki makuuhuoneessa, me ja vauvat. Toinen vauvoista jää aina hereille möyhyämään sänkyynsä jonkun syötön jälkeen ja tämän pakkauksen kanssa on tultava alakertaan, että edes toinen meistä saa nukkua ja toinen vauva saa nukkua.
Useammin se on Vinsu, joka ei nukahda enää. 

Tosiaan ... isommista huudoista on päästy. Se vei noin reilut kolme kuukautta - poislukien ekat viikot, kun vauvat olivat ihan pieniä. Sitten se alkoi. Illat oli yhtä huutoa. Kannoimme vauvoja monta tuntia sylissä, missään muualla ne eivät rauhoittuneet sitäkään vähään. Ja - kokeilimme kaikkea jopa päälläseisontaa.
Vauvat nukahtivat noin klo 00:00 tai siitä ylöspäin. Ilman miestä auttamassa, olisin varmaan suljetulla osastolla. Niitä kun ei vaan pysty ottamaan samaan aikaan syliin (päätä pitää tukea niin kuinkas tuet kahden vauvan päätä??) En ymmärrä, kuka voisi yksin selvitä kahden huutavan vauvan kanssa. Ne jotka selviävät saavat kaiken kunnioitukseni. Itseasiassa kaikki kaksosvanhemmat saavat kaiken kunnioitukseni.

Nyt, onneksi, nukkumaan mennään yhdeksän, kymmenen aikaan. Iltarutiinit alkaa kahdeksan maissa. Niihin kuuluu puhdas vaippa, yöpaita ja vellipullo. Sänkyyn hämärään huoneeseen. Siellä rahoitellaan sitten vuorotellen päätä silittäen hetken aikaa, niin nukahtavat nykyään aika hyvin omiin pinnasänkyihinsä.

Ennen syötiin noin klo 03:00 ja 07:00. Nyt syödään noin kahden tunnin välein - siis yöllä. En edes muista kenet nostin rinnalle ja mihin aikaan. Jotain vauvoja siinä vilahteli. Joudumme lämmittämään yöllä myös lisämaitoa, koska maitoni ei kahdella näin tiheästi syövälle vauvalle riitä öisin. Joten - meni töihin aamulla tai ei, mies syöttää myös vauvoja yöllä. Ei armoa. Ne nimittäin heräävät myös samaan aikaan ja silloin on pakko toisen olla pullolla ja toinen pääsee mun viereen. Öisin meillä on hirveä rumba, joihin en saa enää tolkkua enkä jaksakaan. En voi herättää enää toista syömään toisen perään, koska ne heräävät kuitenkin kohta taas ... että ihan sama.
Iltavellit aloitimme neuvolan suosituksesta, toiveestani että jos se auttaisi syöpöttelyyn yöllä. Mutta eipä ole auttanut. Nyt odotan, että kiinteiden syöminen olisi se seuraava etappi, ja ehkä sitten nukuttaisi pidempiä aikoja yöllä?

No, aamulla tosiaan kun heräämme vauvat ovat valveilla sittereissä ja viltin päällä lattialla. Seurustellaan ja leikitään ja lauletaan. Juodaan maitoa välillä rinnalla ja välillä pullosta. Toinen vauva saattaa simahtaa "väliunille" puoleksi tunniksi johonkin sohvan nurkkaan tai sisävaunuihin. Yleensä kuitenkaan eivät samaan aikaan ja toinen vauva on koko ajan sylissäni - vaihtelee kumpi. Jompikumpi aina tyytymätön. Jompikumpi itkee aina enemmän kuin toinen. Se, että molemmat ovat hyväntuulisia samaan aikaan on aika harvinaista. Kuitenkin luulen, että tätä kohti mennään! Vauvat alkavat kasvaa ja viihtyvät keskenäänkin tovin. Se, joka on hyväntuulinen saa olla ja köllötellä ihan itsekseen tunninkin. Toinen pitää sillä aikaa mut kiireisenä, kanniskelen ja heiluttelen. No myös roikun facebookissa ja luen Hesaria vauva sylissä.

Puoli kahdeltatoista alan valmistautua ulkoiluun. Ensin puen sen, joka kitisee enemmän. Kaikki topat päälle ja makuupussiin. Heitän makuupussipötkäleen ulos vaunuihin. Toinen odottaa sillä aikaa yksinään sisällä, joskus itkee ja joskus ei. Olen oppinut pukemaan vauvan ulos todella nopeaan. Pitäisi kellottaa mutta tämä todellakin tapahtuu aika saamarin nopsaan.

Sitten on toisen vuoro. Sama pukeminen, ulos. Tsekkaan vielä, että kummallakin silmät kiinni ja sitten menen takaisin sisälle ja puen itseni ulos. Pesen hampaat, meikkaan (sinnepäin ja niillä meikeillä joita sattuu olemaan enää jäljellä, en ole ehtinyt meikkiostoksille), puen kunnolla ulkotamineet (muutakin kun leggarit ja miehen villapaita, jotka jää kyllä alle). 
Tällä välillä saattaa olla että jompikumpi vauva alkaa vaunuissa huutaa, joten tilanne keskeytyy hetkeksi, kun ryntään hyssyttelemään vaunuja. Laitan nopsaan paikat kotona kuntoon. Kun on valmista noin klo 12:30 lähden kärrylenkille. Koira on vietävä ulos, joten lenkki kuuluu päiväohjelmaan säässä kuin säässä.

Vauvat onneksi nukkuvat vaunuissa. Nautin liikunnasta joten lenkit on henkireikä. Samalla käyn lähikaupassa liian usein hakemassa kahviherkkuja itselleni, postissa ja hoidan muutkin asiat mitä pitää.

Kotona joskus puoli kahden maissa ja sitten jää se hetki vain itselle. TÄMÄ HETKI ON NYT. Olen netissä, siivoan, juon glögiä, luen lehtiä, pesen pyykkiä, teen ruokaa. Silloin tällöin käyn hyssyttämässä vaunuja jos tarvitsee. Mulla on itkuhälytin vaunuissa ulkona. Esikoinen tulee koulusta, joten syödään jotain yhdessä ja jutellaan kouluasioita.

Vauvat herää joskus kolmen, neljän aikaan. Ja sitten taas syödään maitoa. Leikitään ja seurustellaan. Mies tulee Lotan kanssa. Syödään ruoka ja ollaan vauvat sylissä. Vauvat alkaa väsähtää kuuden maissa, joten jompikumpi tai molemmat nukkuu pienet torkut. Voidaan käydä kaupassa tai mies voi heittää mut jumppaan - vauvat nukkuu auton turvaistuimissa. Yhteinen harrastuksemme onkin nykyisin se mitä ennen inhosin eli cittari- ja prismashoppailu. Citymarketissa on näppärä ostoskärry, jossa on tuplavauvanistuin! Jees! Vauvat viihtyy siinä vierekkäin napottaen ja helposti saa tunnin kulutettua ruokaostoksia tehden. 
Note to you - ihmiset kommentoivat kaksosia ja tulevat juttelemaan, siitä ei pääse mihinkään. Joten ellet ole sosiaalisella tuulella, älä mene ostareihin pyörimään.

Illalla iltapuuhat, joista kirjoitinkin ja aamulla taas sama rumba alusta. Ja yöllä sama meininki.
Ei tarvitse miettiä mitä tekisi seuraavaksi.

Vauvat on oppineet nauramaan ääneen mikä on valtava voimavara arjessa. Toisin sanoen kun veettää ja on iso "sanonko mikä" otsassa ja kaikenlisäksi isot puklut olalla - vauva väläyttää mitä kauneimman hymyn ja heläyttää naurun perään. Hän saa kaiken anteeksi ja vielä enemmän. Yleensä silloin myös minua itseäni alkaa naurattaa.

Lotta on jäänyt ehkä hieman oman onnensa nojaan, mutta reippaasti hän ottaa roolinsa isosiskona.
Harmittaa, kun ei aina ehdi lukea iltasatua tai letittämään tukkaa. Viikonloppuisin yritän vauvojen päikkäreiden aikaan rakentaa palapeliä Lotan kanssa, pelailla tai katsoa leffaa. Lotta tykkää myös auttaa ruuanlaitoissa ja kotiaskareissa.
Onneksi eskarikavereiden vanhemmat on hyvin jyvällä ja Lottaa pyydetään leikkimään ja yökylään ja vaikka sun mihinkin mukaan. Se auttaa meitä!
Esikoinen ymmärtää miksi treeneihin ei aina ennätä viedä tai hakea ja hän pummii sitten kavereidensa vanhemmilta kyytejä suvereenisti. Tämä auttaa meitä superpaljon! Ja kulkee myös omatoimisesti busseilla.
Joskus sitä toivoo, että isovanhemmat asuisivat vieressä tai edes samassa kaupungissa. Olisi joku jeesimässä edes isompien kanssa.
Mutta meillä ei näin valitettavasti ole. Omani asuvat aika lähellä, mutta se on sitten jo toinen stoori se.
Tukiverkko on pitänyt rakentaa ystävistä.

Se, että Lotan ja Vernerin kanssa elelin aika vauvasymbioosissa ja mies oli sivuroolisempi on muuttunut. Nyt mies on ihan yhtä isossa roolissa kuin minäkin. Herää öisin auttamaan ja syöttämään, nukuttaa vauvoja  - nämä kaikki on ollut aikaisempien kanssa vaan mun hommia. Nyt kun on kaksi vauvaa, on miehen pakko osallistua enemmän. Ja onneksi hän sen mieluusti tekeekin. Vaikka varmasti väsyttää lähteä aamulla töihin mutta minkäs teet. En ole keksinyt ratkaisua siihen, jos toinen vauva on yöllä rinnalla ja kuulen, kun toinenkin alkaa heräillä pinnasängyssään ja vaatimaan maitoa. Silloin mies saa kyynerpäästäni pienen tönäisyn ja kehoituksen "hae alhaalta maitopullo". 

Nyt lopettelen, ette varmasti jaksa lukea mitään romaania aiheesta. Mukavaa keskiviikkoa kaikki! Mulla on tänään jumppailta, joten tiedossa laatuaikaa bodypump-tangon kera.

ps. muistakaa ostaa paljon harsoja ja tutteja valmiiksi! Meillä ainakin kaikki harsot aina pesussa ja tutit kadoksissa kriittisellä hetkellä. Niin ja yrittäkää nipistää jostain aina oma hetki omalle harrastukselle. Siitä saa voimaa - jaksaa taas kuunnella itkuja muutaman päivän eteenpäin. Kyllä mieskin pärjää vauvojen kanssa sen pari tuntia yksin kun sinäkin pärjäät (vaikka varmasti ajattelet, että ei pärjää niin oppiipa pärjäämään, kun vaan lähdet jonnekin).


Monday, January 12, 2015

Muistoja muiden kuvaamina



















Ylläolevat kauniit kuvat Krista Keltanen. Pihajuhlakuviin saakka olevat kuvat on julkaistu Glorian Koti - lehdessä aikoinaan. Vaikka olen hidas sisustaja omassa kodissani, on jotain silti muuttunut noista vuosista. Paljonkin!

Pihakuvat on Krista ottanut meidän rapujuhlista muutama vuosi sitten ihan omaksi ilokseen. Oi kesä! Missä oot?









Nämä kuvat lastenhuoneesta olivat Unelmien Talo & Koti - lehdessä 1/2013 , kuvat otti Anna Huovinen. Osa kuvista julkaistiin lehdessä. Hauskoja kuvia! Lotan tukka on kasvanut hurjasti!
Muistan, että hän osoitti mieltään kuvauksessa ja meni verhon taakse piiloon ja vaihtoi vaatteensa oman mielensä mukaisiksi. Eikä muutenkaan suostunut yhteistyöhön. Lapset ... ei ne aina tee niinkuin äiti tahtoo.






















Nämä värikkäät kesäkuvat on kirjaan H niin kuin Huvila kuvattua materiaalia. Kuvaajana Ulla-Maija Lähteenmäki. Muistan, että kuvattiin just ennen Juhannusta. Meillä oli kavereitä syömässä ulkona ja kirjan tekijät hääräsivät ympärillä.





Nämä kuvat otettiin Iltalehden Ilona asuminen - liitettä varten ja jutun juoni oli teinipojan huoneen muutos. Kuvat otti Nina Kaverinen. Oli hauskaa tämäkin!

Koneen uumenissa olisi paljon muitakin kuvia! Ehkä jatkan vielä sarjaa.
Koitan kirjoitella vielä tällä viikolla jutun kaksosista ja meidän arkipäivistä  -sitä kun toivottiin. Hyvä juttu.  Ja voi pojat, voin kertoa, että helpolla ei pääse. Mutta siihen palaan pian. Mukavaa maanantaita kaikille!